Päiväkirja
18.07.2026
Hilla saapui tallille yhdessä Tupun kanssa. Matka sujui hyvin ja ongelmitta. Olihan kyseessä kuljetukseen tottuneista kisahevosista, jotka lastautuisivat varmaan unissaankin. Tytöt saivat vierekkäiset karsinapaikat. Tupu sai toiselle puolelleen tyhjän karsinan johon muutta pian hänelle tuttu tulokas, kun taas Hilla sai naapurikseen Taika tammamme. Tammat tarhaavat nyt pikkutarhassa, kunnes kotiutuvat hieman paremmin. Tervetuloa Hilla ja Tupu!
22.07.2026
Tänään päätin ottaa asiakseni Hillan ja Tupun kenttään tutustuttamisen. Tytöt olivat tähän asti totutelleet tallimme perus arkeen, mutta aikeissa olisi saada ne lähiaikoina töihin. Nappasin Hillan ensimmäiseksi uhriksini. Tamma lähti vastustelematta mukaani. Jäimme ulkona olevalle puomille, sillä ajattelin, että Hillan olisi mukavampi olla jossain missä kaveri oli yhä näköetäisyydellä. Tamma oli ollut jo kerran puomilla puunattavana ja nytkin se katseli uneliaana minua, kuin olisin jo muka aloittanut. Tupu ja Hilla jakoivat toistaiseksi harjapakkinsa kunnes saisin ostettua toiselle uuden. Tässä tapauksessa se olikin kätevää, sillä harjoja ei pitänyt laittaa pois tai raahata ulos uusia. Aloitin reippaalla otteella kumisukaan, samalla tunnustellen hevosta kolhujen varalta, koskaan ei tiedä milloin hevonen itsensä rikkoo. Tamman huulet töröttivät, kun lapaluun ja harjan tuntumasta löytyi hyvä kohta. Sitten kävin ponin läpi pehmeällä harjalla. Vaikka olinkin jo eilen sen harjannut pöllyi silti putua, joka suuntaan. Mutaa luojan kiitos ei pahemmin hevosessa ollut, joten siirryin kavioiden puhdistukseen. Aloitin oikeasta etu kaviosta mitä ottaessa tunsin ponin turvan ala selässäni. Työnsin sen hellästi pois ja Hilla ymmärsi olla häiritsemättä minua sen enempää. Kun olin valmis heitin kaviokoukun harjapakkiin ja vedin vetosolmusta. Ohjasin ponin kentälle. Se vilkuili hieman Tupua kävellessämme toisen tamman ohitse. Tutkimme kenttää ensiksi ihan vain pysähtymällä katselemaan sitä. Ihmettelyn jälkeen aloimme toimeen. Kävelimme uraa pitkin ja teimme voltteja, pysähdyksiä ja peruuttelua. Tamma keskittyi yllättävän hyvin, vaikka tietysti ihmettely vei välillä huomion. Emme pyörineet kentällä kovin kauaa. Hilla olikin lopuksi jo aivan rento, joka oli merkki mitä odotin ennen lopetusta. Annoin Hillalle paljon rapsutuksia ennenkuin vein tamman takaisin pikkutarhaan. Liikutin Tupun samoin periaattein josta enemmän tulee hänen päiväkirjaan. Kun molemmat pollet olivat tarhassa annoin niille pienet mash-vedet, sillä aikomuksena olisi totuttaa ne siihen, jotta voin pitää kirjaa niiden juomisesta.